Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

24.11.2013

Viides kerta toden sanoo...

Tänään sunnuntaina 24.11. me saimme yhden joululahjan tasan kuukautta etukäteen :)
Manu kävi vuoden viimeisessä hakukokeessaan ja vihdoinkin saimme tulosta!
Manu siis HK3 pistein 88/196= 284 1-tulos!

kuva Titta Järvenpää

kuva Titta Järvenpää


Tottiksilla aloitettiin heti aamusta Hyvinkään Sveitsin nurmikentällä. Keli oli kolea ja tuulinen, varpaat oli jäässä alta aikayksikön! Olin aamulla kentälle tullessani tosi masentunut kun ajattelin, että kenttä on ihan lillimärkä ja Manu kuitenkin törmää hyppyyn eikä se varmaan edes istu eikä se sitä ja eikä se tätä.... Tooosi hyvä lähtökohdat tehdä siis tottista ihan kymppifiiliksellä, not!

Voittajaluokan koiria oli vain kaksi, Manu ja meidän treenikaveri Martti (pkcollie). Manu sai arvonnassa numeron 1 joten aloitimme tottiksen ensimmäisenä ja Martti meni paikallaoloon.
En muista mitä arvosanoja saatiin mistäkin liikkeestä mutta kerrottakoon, että yhtään liikevirhettä Manu ei tehnyt. Pistevähennykset tuli siis seuraavista mokista: luoksetulojen eteentulot vinot kahdessa liikkeessä; noudoissa pureksi kapulaa; ja koko suoritusta (paikallaoloa & eteenemenoa lukuunottamatta) häiritsi Manun mölinä joka siis oli ihan jatkuvaa ja etenkin minua häiritsevää. Grrr... tarttis varmaan tehdä asialle jotain. Enivei 88 pistettä ja maastoonhan me lähdettiin.

kuva Titta Järvenpää


Maastot oli pienen ajomatkan päässä ja omat fiilikset vaihtuivat ajomatkan aikana masennuksesta jännitykseen, mahassa tuntui tuttu kipristys. Manu meni maastoon samalla numerolla yksi eli ekana radalle. Ennen rataa olin jo päättänyt että en mokaile tällä kertaa, miten kaikissa muissa kokeissa olenkaan mokaillut:

8.6. Helsingissä (rotumestikset) pistotin etukulmat varmaan n. 20 kertaa, kun olin varma että siellä on maalimies jota Manu ei ole löytänyt. Big mistake, ei siellä ketään ollut etukulmissa. Manu oli ihan nääntynyt ja kyllästynyt ja minä hermostuin jolloin Manu alkoi tarjoamaan valeita. Keskeytin radalla. Eksyin myös radalta pois tullessa ja olin ihan raivon partaalla kun vihdoin löysin autolle. Ei hyvä ollenkaan.

4.8. Hyvinkää. Maasto meni muuten hyvin mutta keskimmäinen maalimies jäi, tästä jäi kuitenkin hyvä fiilis koska koira toimi hyvin ja oltiin molemmat iloisia. Mm jääminen metsään oli työtapaturma joita nyt vaan sattuu silloin tällöin.
 
17.8. Kerava. Olin tosi kipeä eikä mulla ollut ollenkaan koefiilikset. Tottiksessa saatiin 78 pistettä vaikka suoritus oli oikeasti parempi kun mitä pisteet kertovat. Maastosta mulla ei ole vahvoja muistikuvia, koko päivä tuntuu olevan sumun peitossa, mutta muistan että pistottelin niitä etukulmia taas ja muutenkin liian tiheätä pistottelua. Koiran motivaatio ei ollut ihan kunnossa silläkään.
 
9.11. Kirkkonummi. Hyvällä fiiliksellä koepäivän aamuna, mutta ei enää niinkään kokeen jälkeen... EMÄMUNAUS kuvaa tätä päivää parhaiten. Mastolla alkoi ja alussa tehtiin järkevää pistotusta mutta sitten Manu teki yhden valheen (josta en enää ole varma oliko se edes vale huom...) ja sitten kun seuraavassa pistossa toi taas rullan niin oletin, että on taas vale ja hylkäsin sen ilmasun. Tiedoksenne, että se oli löytö, jonka hylkäsin... koira oli vähän kysymysmerkkinä, että eikö ukot kelpaakkaan mutta jatkettiin ja ihan kauniisti nousi ne kaksi muuta ukkoa. Vikalla ukolla tuomari sitten sanoi, että peli poikki tähän ja olin ihan että wooot, miksi muka niin kertoi, että hylkäsit ekan löydön. HIUKAN otti pattiin, eikä edes hiukan... ranteet auki fiilikset ja päätin, että mä en enää ikinä kisaa enkä ikinä mitään... noh, onneksi se päätös ei pitänyt.
 
Tämän vikan sekopääkokeen jälkeen tehtiin vähän palauttavia, ihan vaan tosi simppeliä treeniä (kiitos Paula & Make avusta!) ja seuraava koe olikin tämä tämänpäiväinen. Ei mene näköjään Manu helposti "rikki" vaikka ohjaaja sekoilee ihan urakalla.

Hakukokeen kanttiinissa Ellu piti jöötä


Tänään siis päätin, että en pistota etukulmia kun vain kerran molemmille puolille ja päätin myös hyväksyä joka ikisen ilmaisun minkä se koira tekee vaikka se ottais rullan keskilinjalla.

Eka pisto vasemmalle oli ihan OK laatikko, toinen pisto oikealle ja sieltä tulikin sitten eka rullan tuonti. Maalimies oli n. 100 m kohdilla, mutta Manun nenä oli jo etukulmassa sitä mieltä, että jotain hajua tuntuu nenäsensoreissa ja näinhän se menikin. Tuomari kommentoi, että hän luuli ekaa ilmaisua valeeksi, kun tiesi ukon olevan vasta 100 metrissä mutta huomasi sitten, että koira viekin ohjaajaa ihan oikeaan suuntaan niin tuomarille tuli kiire lähteä meidän perään. Hyvä Manu!

Koitin edetä koko ajan reippaasti radalla ja antaa koiran tehdä töitä vapaasti. Etenin semmoiset 30-50m kerrallaan. Tuli niitä pistoja tehtyä tietty mutta koitin aika vähissä pitää pistojen määrän. Kolme maalimiestä nousi ja kaikki ilmaisut kunnossa! Pistevähennykset 4p lähti siitä, kun koira ei tullut heti luokse kun välillä kutsuin sitä, mikä oli ihan oikein, olihan se vähän hulivili siellä silleen mutta mä hyväksyin sen, koska olen nyt tietoisesti yrittänyt vähentää hallinan vaikutusta ja lisätä maalimiesten tärkeyttä ja se on kyllä muuttanut koiran ilmettä tekemiseen eli oikealla tiellä ollaan.

Ellu tunnelmoi koekanttiinissa

Kisakeskuksen toimisto & Titta töissään


Esineruudussa Manun eka pisto oli "löysät pois" tyyppinen veto ja sen jälkeen se olikin tarkkaa työskentelyä ja kolme esinettä ja luovutukset kunnossa. 30 pistettä.

Meidän hakukausi päättyy tähän, kovasti koitettiin saada HK3 koulari ja se vihdoin saatiin, 1-tulos on bonusta! Valiokellot lähti käyntiin Manulle ja ensi vuonna tavoitteena on käyttövalion arvo hausta. Mahdollista se on, helppoa ei todellakaan.

Kiitokset meijän hakuryhmälle: Eppu, Pia, Tiina, Titta, Piia, Niina, Kirsi, Petra. Paljon on töitä tehty ja hakuryhmälle kuuluu se suurin kiitos!! Kiitos myös kaikille kenen treeneissä on päästy käymään vierailemassa, Tiina & co, Sami ja Miia & co ja keitä muita, härregyyd, en mä enää muista edes kaikkia!! Ja tietysti Joonas, meijän porukat ja systerit jotka on joutuneet olemaan maalimiehinä ja kärsimään ties mitä, mutta olihan se sen arvoista, olihan :)

Manun HK3 palkinnot

Palkintohuopaan kääriytyneenä
 

Loppuvuosi menee kevyesti treenaillen. Tottiksesta pidetään ihan häppeilemätöntä taukoa jonkun aikaa ja hakuakin tehdään tosi simppeleillä ajatuksilla, back to basics. Ensi keväänä sitten jatketaan jälleen koetunnelmissa haussa ja varmaan jokunen jälkikoekin ensi vuonna käydään Manun kanssa.

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti