Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

30.5.2018

Kevätleirillä

Vietimme ihanan aurinkoista ja lämmintä kesäviikonloppua jälleen Virroilla. Kelit suosivat, piti läträtä aurinkorasvan kanssa ettei nahka kärventynyt. Itse selvisin suht koht pienillä vaurioilla, mutta sen verran se aurinko kuitenkin porotti, että jopa jälkiryhmässä oli joku polttanut ihonsa.
Semmosta se on leirielämä.

Kiitämme kaikkia heimolaisia jotka kynnelle kykenivät ja porskuttivat menemään koko vauhdikkaan viikonlopun. Onneksi alkoi arki niin pääsi nukkumaan ja lepäämään!

Leirillä oli uutta ja vanhaa verta mukana. Vaikka alunperin veikkailtiin, että nuorisomökkiläiset "gangstat" ne bilettää ja hilluu yötä myöden niin kuinkas ollakkaan he olivatkin ensimmäisiä jotka simahtivat unille. Nykyajan nuorisolta puuttuu selkeästi turnauskestävyyttä. 
Keski-ikäisten pariskuntien mökissä oli asiallinen meininki, mutta täti-mökissä olikin ihan vallaton meno yömyöhään. Tädit kun ihmettelivät uunin käyttömekanismia sen verran myöhään, että kevyesti kärvähtäneen iltapalan kimppuun päästiin vasta puolen yön pintaan! Ei siis ihme, että arjen levolliset yöunet tulevat tarpeeseen :)

Perjantaina otettiin chillisti ja mukauduttiin rauhallisesti leirielämään. Lauantaina sitten alkoi varsinainen action! Osa jengistä hilppasi aamutuimaan metsään, missä Jenni  opasti leiriläisiä jäljestyksen saloihin. Aika paljon taisi olla asiaa, kun tyypit pysyivät metsässä yhtäjaksoisesti kuuteen saakka illalla. Treeneissä käytiin läpi jäljestystä metsässä ja pellolla, janoja sekä esineiden ilmaisua, aika kattavasti siis. 



Pipsa janalla
© Sanna Jääskeläinen

Sanna & Fiona
© Mikko Turunen


Pari muuta porukkaa vietti lauantaita agilityssä Teron opissa ja toinen jengi vepe-rannassa Erikan koulutuksessa. Lämpöä oli ihan kiitettävästi, niin koirat (ja ohjaajat) kyllä tarkenivat. Sunnuntainakin ohjelmassa oli, ylläri ylläri, vepeä ja toinen porukka hipsi metsään hyttysten syötäväksi treenailemaan hakua. Alla olevat sunnuntain vepe-kuvat © Sanna Jääskeläinen.














Samaan aikaan kun vepeä myllättiin rannassa, osa jengistä mylläsi hakua metsässä.


Treenien suunnittelua leirissä

Anna & Juju vauhdissa


Mikäs siinä, treeni- ja koevuosi lähti mukavasti vauhtiin leiristä ja tokihan leiri oli jälleen menestys, kivaa oli :) 
Suuren suuret kiitokset kaikille osallistujille, eikä vähiten myöskään kouluttajillemme Tero (agility), Erika (vepe), Pekka (vepe), Jenni (jälki) ja Minna (haku) ensi vuonnako uudestaan?

.

31.12.2017

Hyvästit vuodelle 2017

Kulunut vuosi on ollut värikäs, paljon on tehty ja nähty. Tapahtumia, kokemuksia, ystäviä, tunnelmia, isoja pettymyksiä ja hienoja onnistumisia. Kiitos treenikavereille tästä tapahtumien täytteisestä vuodesta!

Päälimmäisenä vuodesta 2017 jää mieleen jää rakkaista rakkaimman Ossin poismeno.  Ossin kanssa aloitimme yhteisen matkan 14 vuotta sitten. Vuosien varrella reissattiin yhdessä pitkin pohjoismaita ja Eurooppaa. Koettiin ja nähtiin erilaisia ihmisiä ja tapoja, menoa ja meininkiä, oltiin vähän semmosia että häpeilemättä tungettiin joka paikkaan. Täysillä mentiin, ei Ossille mikään muu olisi sopinutkaan, 110% oli Ossin motto, sen koiran asennetta ei voinut kun ihailla. Eihän me tehty mitään taidolla eikä tyylillä, mutta oli meillä hauskaa ja miten paljon kaikkea me ehdittiinkään yhdessä tehdä. 
Meidän yhteinen matkamme Ossin kanssa päättyi viime heinäkuussa, silloin maailma kääntyi päälaelleen ja sen myötä moni muukin asia muuttui.




Tulevalta vuodelta toivotaan etenkin meidän lauman vanhuksille terveyttä ja hyviä hetkiä.





.

12.12.2017

Nooan vuosi 2017

Nooa on ahkeroinut tänä vuonna useammassa eri lajissa. Kesällä saatiin vihdoinkin koepaikka vepe-kokeisiin, johon emme edelliskesänä saaneet lainkaan koepaikkoja vaikka koitettiin. Kun kerta koepaikat saatiin niin Nooa kiitti ja teki tälle kesälle SOVEn ja ALOkasluokassa 1-tuloksen. Vepeily on meille semmoinen rentoilulaji jota tehdään hiljaksiin ja sillä ajatuksella sitä siten jatketaan taas ensi kesänä.

TOKOn treenaaminen me jätettiin kokonaan pois treenirepertuaarista kesän ajalle koska keskityttiin kolmeen eri PK-lajiin niin tuumasin, että on parempi jatkaa tokoilua sitten talvella. PK-lajeissa Nooa kunnostautui ja kipusi jäljen lisäksi sekä EK:ssa että haussa voittajaluokkaan. EK:ssa saatiin kaupan päälle kaksi 1-tulosta joten ensi vuonna saammekin saalistaa kolmatta 1-tulosta [kaksois]käyttövalioitumiseen.

Koekausi alkoi meillä tänä vuonna toukokuussa ja päättyi joulukuussa, Nooan tulossaaliina siis tältä vuodelta SOVE, ALO1, JK3x2, EK2, EK3x2, HK1, HK2, HK3 joten nyt vetäydymme ansaitulle joulutauolle lepäämään. Eiköhän me vuoden vaihteen jälkeen hiljalleen aleta treenailemaan ensi vuotta silmällä pitäen. Jos oikein innostutaan niin josko sitä tokoakin sen yhden puuttuvan ykköstuloksen verran...




.

Muistoissamme Ossi 2003-2017

Muistoissamme Ossi, jonka poismeno heinäkuussa jätti jälkeensä suuren, tyhjän aukon sydämeen.

Sanoja ei ole.




11.6.2017

Sokka irti!



Nooa on ehtinyt käydä tässä välissä parissa voittajaluokan etsintäkokeessa (EK). Molemissa kokeissa meni hyvin, saatiin 1-tulokset! 

Ensimmäinen koe oli Nurmijärvellä ja siellä maastopisteet 181 ja tottis 89 pistettä eli tasan 270 pistettä. Tottiksessa kompastuskivi oli [taas] pitkä seuraaminen ja liikkestä istuminen, jossa Nooa jäi seisomaan. Maastossa pisteitä menetettiin takajäljestä ja yhdestä metsään jääneestä kepistä ja haussa meni muutama piste kauneusvirheisiin. Pudotettu, tarkkuus ja esineruutu meni tosi hyvin kaikki.
Nyt sitten eilen olimme Hämeenkyrössä EK-kokeessa ja taas tuli 1-tulos eli tosi hyvin meni. Elinen koe:

Jälki
Takajäljestä -6 pistettä, muuten meni jälki hyvin ja saatiin saaliiksi vaaditut 4 keppiä. 54/60 p

Esineruutu
Nooa teki neljä pistoa ja näin sai kerättyä ruudusta vaadittavat 3 esinettä. Se eteni ihan hurjalla vauhdilla ruudussa ja siitä näki hyvin kun sai hajun koska se oli kuin sähköiskun saanut kun haju tuli nenään. Se paikansi esineet sitkeästi ja lähti nopeasti tuomaan niitä. Kaikenkaikkiaan hieno ruutu! 30/30 p

Tarkkuusruutu
Tarkkuusruudussa taisi mennä joku 4 sekuntia kun Nooa oli jo bongannut ja ilmaissut esineen. Ansaitusti 20/20 pistettä.

Pudotettu
Pudotettu esine meni tosi hienosti, siinä ei mitään huomautettavaa joten 20/20 pistettä.

Henkilöhaku
Tätä jännitän aina eniten, koska haku ei ole meillä koesuorituksena vielä niin rutinoitunutta enkä luota jotenkin että osataan sitä vielä kunnolla eli siis ohjaajan omaa hermoilua kaikki, koirahan kyllä toimii. Ja niin toimi tälläkin kertaa ja sieltähän nousi sallitun ajan puitteissa kaksi maalimiestä. Pari pistettä lähti, kun toisella näytöllä Nooan oli vaikea pitää rullaa suussa eli 68/70 pistettä. Note to self, osta vähän pidempi rulla.

Tottelevaisuus
Jälleen kerran se pitkä, tylsä seuraamisosio koitui kohtaloksemme. Se on vaan niin tylsä, että Nooa ei oikein jaksa innostua koko touhusta. Tarvii vähän fundeerata mitä sen kanssa tehdään. Se oli arvosanalla tyydyttävä ja ihan ansaitusti olikin noin huono.
Yhtään liikevirhettä Nooa ei tehnyt. Pisteitä lähti vähän sieltä ja täältä pienistä kauneusvirheistä. Loppupisteet 89 pistettä.
Pisteitä yhteensä siis M192 ja tottis 89 = 281 pistettä joka riitti hienosti 1-tulokseen. 

Nooalla on nyt kaksi ykköstulosta EK:sta ja ensi vuonna lähdetään jahtaamaan sitä viimeistä ykköstä joka vaaditaan käyttövalioitumiseen EKsta.




.

28.5.2017

Leirielämää

Perinteinen Dreamoor-leiri on taputeltu, mutta ei unohdettu! Olipa taas toiminnantäyteinen viikonloppu! Muistelot jäävät mieleen kunnes taas seuraavan kerran kohtaamme leirin merkeissä.

Lauantaina illalla saatiin yksi sun toinen kaivella multaa kynsien alta, kun iso lössi hilppasi aamulla metsään hakuilemaan ja jäljestelemään. Hakuradalla olimme välillä vähän kosteissa tunnelmissa mutta ei se tekemistä haitannut, keli oli koirille oikein mukava kun ei ollut liian kuuma. Päästiin samalla näkemään pelastuskoirapuolen treenit á la Nuutti ja oli kyllä mielenkiintoista, hyvin erilaista kun miten PK-hakua tehdään ja mielenkiintoista miten erilailla asioita painotetaan.
Jälkiporukkalaiset treenasivat myös ahkerasti ja joukkoon mahtui niin onnistumisia, iloisia yllätyksiä ja oppimisia kuin hassuja kömmähdyksiäkin. Yhtä kaikki, koirilla oli mielekästä puuhaa eivätkä ohjaajansakaan turhia ressailleet.

Siinä missä toiset kaivelivat multaa kynsien alta ja keräsivät metsää hiuksista oli osalla porukalla sormenpäät ryppyiset vedessä puljaamisesta, siis kaikesta siitä vepeilystä. Jokainen sai vepeillä sielunsa kyllyydestä jos vaan mieli teki.
Kultaiset jääkimpaleet eli meidän Jää -pentueemme kakarat ovat vielä niin pieniä, että eivät päässeet veteen vepeilemään mutta pääsivät veneen kyytiin tunnelmoimaan. Venehessä kaikki pennut istuivatkin hiljaa ja rauhallisesti, mikä enteilee hyvää tulevaisuuden pikku vepeilijöille :) Ensi vuonna veperyhmässä voi olla tunkua!

Viileästä säästä huolimatta Tero pisti agilityilijät hikoilemaan aksakentällä! Lounaalla näkyikin punaposkisia ohjaajia joiden reidet tutisivat vieläkin rankan treenin jäljiltä. Hyviä suorituksia ja hyvää treeniä nähtiin sillä kentällä viikonloppuna.

Kiitämme kaikkia osallistuja, te teitte tästä taas yhden parhaimmista leireistä! Mukana menossa on ihanasti edelleen Sankareiden omistajat, vanhat konkarit, joita ilman leiri ei vaan olisi leiri. Mukavasti uutta verta on tullut mukaan porukkaan uusien pentujen mukana tulleista ihmisistä. Hauskaa oli parhaassa seurassa, tämä on edelleen ehdottomasti vuoden kohokohta ja sen siivillä jaksaa taas pitkälle syksyyn.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kasvis kiittää ja kuittaa.

  
Haku- ja jälki-ihmiset rynnistivät aikaisin aamusta maastoon treenilöimään.
Iltapäivästä esineruudussa olikin jo ruuhkaa!


 Agilityssä Teron ruoska viuhui vimmatusti ajaen treenaajat hurjiin suorituksiin!
kuva © Jenni Pelkonen


kuva © Jenni Pelkonen

 Kun päivällä pistetiin koirat hommiin niin olihan se vaan reilua, että illalla ohjaajat itse pääsivät  myös toteuttamaan itseään koirien tavoin, kirjaimellisesti.

 
Vepe on aina yksin leirin suosituimmista lajeista, niin tänäkin vuonna, kelistä viis!
kuva ©Sanna Jääskeläinen

Kurpitsa aikansa katseli muita ja sitten hänkin halusi päästä vepeen mukaan ja pääsikin.
Kurnukka on tokikin luontainen lahjakkuus :)


Kultaiset Jääkimpaleet pitivät kätevästi samalla pentutaapamisen leirillä, vain Taika puuttui porukasta. Meno olikin sitten sen mukaista kun nämä vilpertit pääsivät jälleen kohtaamaan toisensa!
Pennut ovat hauskoja, luonteensa puolesta aivan ihania, kilttejä ja vilkkaita tyyppejä, jotka ovat kovin innokkaita tekemään mitä vaan ohjaajiensa kanssa.
Tästä katraasta tällä hetkellä Romulus, Juju ja Una ovat käyneet hakutreeneissä tutustumassa PK-lajeihin. Ovatpa he kaikki harjoitelleet vähän jo jäljestyksenkin alkeita, viimeistään leirillä tuli kaikilla korkattua jälkityöskentelyn salat. Mauralle jäljestys on tuttua kauraa, hän kun suuntautuu PK-puolella jälkiharrastukseen pariin. Vielä pääsevät nappulat kokemaan maastolajien ihanuutta tänä kesänä haku- ja jälkipäivässä ja tietysti maastoleirillä sitten nähdään miten kesän treenit ovat sujuneet.


kuva ©Sanna Jääskeläinen

kuva ©Sanna Jääskeläinen


kuva ©Sanna Jääskeläinen



.