Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

9.9.2018

Syksyä ilmassa

Syyskuu yllätti koiraharrastajan, hiljalleen kevään ja kesän kova treenitahti alkaa hiljentyä. Ensi viikolla on viimeiset vepe-treenit ja hakutreenitkin siirtyvät pimenevistä arki-illoista viikonlopuille.

Laumamme eläkeläiset nauttivat syksyisistä lenkeistä metsässä ja nuoriso jaksaa treenata vielä yhtä innokkaasti kuten aina. Tänään, sunnuntaina, päivä lähti mukavasti käyntiin jälkitreeneillä Nooan ja Kurpitsan kanssa. Siinä jälkiä polkiessa törmäsin joka syksyiseen vitsaukseen eli sienestäjiin, mutta onneksi he olivat oikein mukavia sienestäjiä ja mahduimme sulassa sovussa harrastamaan omia juttujamme metsässä.

Nooan ja Kurpitsan tämän päiväiset treenijäljet menivät ihan jees. Nooan kanssa keskitymme nyt lähinnä hyviin lähtöihin ja janatreeneihin ja Kurpitsan kanssa haetaan vaihtelua haastavammilla maastoilla ja maastonvaihteluilla. Kurpitsan kanssa meillä oli suurinpirtein kuukauden tauko kesällä, oli nenäpunkkia ja siitä johtuen paljon pieleen menneitä treenejä, mutta nyt olemme taas saaneet omantyylisestä treenistä kiinni ja motivaatiokin on palannut meillä molemmilla.


Kurpitsan jälki tänään n. 900m pituutta

Syksyn tullen vedet jäähtyvät ja vesipelastustreenit jäävät valitettavasti taas yli puolen vuoden tauolle, lajikausi on niin harmillisen lyhyt Suomessa. Varsinkin kun treenaa kahta koiraa, niin millään ei riitä kesän treenimäärä pitää yllä kahden koiran kisakuntoa. Tänä vuonna olemme onneksi saaneet harrastaa jopa neljä kuukautta vepeä säiden ollessa harvinaisen hyvät tänä kesänä! Nooa kisaa nyt AVOimessa luokassa ja Kurpitsalla alkaa hiljalleen olla SOVEen tarvittava osaamistaso kasassa. Ensi kesänä sitten jatketaan kisamielellä.

Olemme olleet varsinaisista tokotreeneistä tauolla nyt jo pari vuotta, mutta nyt on herännyt pieni ajatus, josko aika olisi valmis varsinaisten tokotreenien. Nähtäväksi jää. Eipä talvella muutakaan tekemistä ole kun jälki ja hakukin jää kylmyyden ja lumen takia tauolle.

Mitään ihmeitä ei tällä vuodelle ole enää suunnitelmissa, isommat suunnitelmat tulevat sitten ensi vuonna, kun toiveissa olisi pitkästä aikaa pentue. Pentueen emä on oma kasvattimme "Maura" jota saamme jalostuslainaan Sannalta ja Juhalta. Pentueen isä on jo suunnitelman asteella valittu, mutta koska vuosi on pitkä aika ja mitä vaan voi tapahtua niin palataan siihen sitten ensi vuoden puolella.
Pentueesta on tullut jo kyselyitä ja jokunen perhe on odottamassa omaansa, joten toivotaan että kaikki menee hyvin ja pääsemme toteuttamaan suunnitelmia! 



.

30.5.2018

Kevätleirillä

Vietimme ihanan aurinkoista ja lämmintä kesäviikonloppua jälleen Virroilla. Kelit suosivat, piti läträtä aurinkorasvan kanssa ettei nahka kärventynyt. Itse selvisin suht koht pienillä vaurioilla, mutta sen verran se aurinko kuitenkin porotti, että jopa jälkiryhmässä oli joku polttanut ihonsa.
Semmosta se on leirielämä.

Kiitämme kaikkia heimolaisia jotka kynnelle kykenivät ja porskuttivat menemään koko vauhdikkaan viikonlopun. Onneksi alkoi arki niin pääsi nukkumaan ja lepäämään!

Leirillä oli uutta ja vanhaa verta mukana. Vaikka alunperin veikkailtiin, että nuorisomökkiläiset "gangstat" ne bilettää ja hilluu yötä myöden niin kuinkas ollakkaan he olivatkin ensimmäisiä jotka simahtivat unille. Nykyajan nuorisolta puuttuu selkeästi turnauskestävyyttä. 
Keski-ikäisten pariskuntien mökissä oli asiallinen meininki, mutta täti-mökissä olikin ihan vallaton meno yömyöhään. Tädit kun ihmettelivät uunin käyttömekanismia sen verran myöhään, että kevyesti kärvähtäneen iltapalan kimppuun päästiin vasta puolen yön pintaan! Ei siis ihme, että arjen levolliset yöunet tulevat tarpeeseen :)

Perjantaina otettiin chillisti ja mukauduttiin rauhallisesti leirielämään. Lauantaina sitten alkoi varsinainen action! Osa jengistä hilppasi aamutuimaan metsään, missä Jenni  opasti leiriläisiä jäljestyksen saloihin. Aika paljon taisi olla asiaa, kun tyypit pysyivät metsässä yhtäjaksoisesti kuuteen saakka illalla. Treeneissä käytiin läpi jäljestystä metsässä ja pellolla, janoja sekä esineiden ilmaisua, aika kattavasti siis. 



Pipsa janalla
© Sanna Jääskeläinen

Sanna & Fiona
© Mikko Turunen


Pari muuta porukkaa vietti lauantaita agilityssä Teron opissa ja toinen jengi vepe-rannassa Erikan koulutuksessa. Lämpöä oli ihan kiitettävästi, niin koirat (ja ohjaajat) kyllä tarkenivat. Sunnuntainakin ohjelmassa oli, ylläri ylläri, vepeä ja toinen porukka hipsi metsään hyttysten syötäväksi treenailemaan hakua. Alla olevat sunnuntain vepe-kuvat © Sanna Jääskeläinen.














Samaan aikaan kun vepeä myllättiin rannassa, osa jengistä mylläsi hakua metsässä.


Treenien suunnittelua leirissä

Anna & Juju vauhdissa


Mikäs siinä, treeni- ja koevuosi lähti mukavasti vauhtiin leiristä ja tokihan leiri oli jälleen menestys, kivaa oli :) 
Suuren suuret kiitokset kaikille osallistujille, eikä vähiten myöskään kouluttajillemme Tero (agility), Erika (vepe), Pekka (vepe), Jenni (jälki) ja Minna (haku) ensi vuonnako uudestaan?

.

31.12.2017

Hyvästit vuodelle 2017

Kulunut vuosi on ollut värikäs, paljon on tehty ja nähty. Tapahtumia, kokemuksia, ystäviä, tunnelmia, isoja pettymyksiä ja hienoja onnistumisia. Kiitos treenikavereille tästä tapahtumien täytteisestä vuodesta!

Päälimmäisenä vuodesta 2017 jää mieleen jää rakkaista rakkaimman Ossin poismeno.  Ossin kanssa aloitimme yhteisen matkan 14 vuotta sitten. Vuosien varrella reissattiin yhdessä pitkin pohjoismaita ja Eurooppaa. Koettiin ja nähtiin erilaisia ihmisiä ja tapoja, menoa ja meininkiä, oltiin vähän semmosia että häpeilemättä tungettiin joka paikkaan. Täysillä mentiin, ei Ossille mikään muu olisi sopinutkaan, 110% oli Ossin motto, sen koiran asennetta ei voinut kun ihailla. Eihän me tehty mitään taidolla eikä tyylillä, mutta oli meillä hauskaa ja miten paljon kaikkea me ehdittiinkään yhdessä tehdä. 
Meidän yhteinen matkamme Ossin kanssa päättyi viime heinäkuussa, silloin maailma kääntyi päälaelleen ja sen myötä moni muukin asia muuttui.




Tulevalta vuodelta toivotaan etenkin meidän lauman vanhuksille terveyttä ja hyviä hetkiä.





.

12.12.2017

Nooan vuosi 2017

Nooa on ahkeroinut tänä vuonna useammassa eri lajissa. Kesällä saatiin vihdoinkin koepaikka vepe-kokeisiin, johon emme edelliskesänä saaneet lainkaan koepaikkoja vaikka koitettiin. Kun kerta koepaikat saatiin niin Nooa kiitti ja teki tälle kesälle SOVEn ja ALOkasluokassa 1-tuloksen. Vepeily on meille semmoinen rentoilulaji jota tehdään hiljaksiin ja sillä ajatuksella sitä siten jatketaan taas ensi kesänä.

TOKOn treenaaminen me jätettiin kokonaan pois treenirepertuaarista kesän ajalle koska keskityttiin kolmeen eri PK-lajiin niin tuumasin, että on parempi jatkaa tokoilua sitten talvella. PK-lajeissa Nooa kunnostautui ja kipusi jäljen lisäksi sekä EK:ssa että haussa voittajaluokkaan. EK:ssa saatiin kaupan päälle kaksi 1-tulosta joten ensi vuonna saammekin saalistaa kolmatta 1-tulosta [kaksois]käyttövalioitumiseen.

Koekausi alkoi meillä tänä vuonna toukokuussa ja päättyi joulukuussa, Nooan tulossaaliina siis tältä vuodelta SOVE, ALO1, JK3x2, EK2, EK3x2, HK1, HK2, HK3 joten nyt vetäydymme ansaitulle joulutauolle lepäämään. Eiköhän me vuoden vaihteen jälkeen hiljalleen aleta treenailemaan ensi vuotta silmällä pitäen. Jos oikein innostutaan niin josko sitä tokoakin sen yhden puuttuvan ykköstuloksen verran...




.

Muistoissamme Ossi 2003-2017

Muistoissamme Ossi, jonka poismeno heinäkuussa jätti jälkeensä suuren, tyhjän aukon sydämeen.

Sanoja ei ole.




11.6.2017

Sokka irti!



Nooa on ehtinyt käydä tässä välissä parissa voittajaluokan etsintäkokeessa (EK). Molemissa kokeissa meni hyvin, saatiin 1-tulokset! 

Ensimmäinen koe oli Nurmijärvellä ja siellä maastopisteet 181 ja tottis 89 pistettä eli tasan 270 pistettä. Tottiksessa kompastuskivi oli [taas] pitkä seuraaminen ja liikkestä istuminen, jossa Nooa jäi seisomaan. Maastossa pisteitä menetettiin takajäljestä ja yhdestä metsään jääneestä kepistä ja haussa meni muutama piste kauneusvirheisiin. Pudotettu, tarkkuus ja esineruutu meni tosi hyvin kaikki.
Nyt sitten eilen olimme Hämeenkyrössä EK-kokeessa ja taas tuli 1-tulos eli tosi hyvin meni. Elinen koe:

Jälki
Takajäljestä -6 pistettä, muuten meni jälki hyvin ja saatiin saaliiksi vaaditut 4 keppiä. 54/60 p

Esineruutu
Nooa teki neljä pistoa ja näin sai kerättyä ruudusta vaadittavat 3 esinettä. Se eteni ihan hurjalla vauhdilla ruudussa ja siitä näki hyvin kun sai hajun koska se oli kuin sähköiskun saanut kun haju tuli nenään. Se paikansi esineet sitkeästi ja lähti nopeasti tuomaan niitä. Kaikenkaikkiaan hieno ruutu! 30/30 p

Tarkkuusruutu
Tarkkuusruudussa taisi mennä joku 4 sekuntia kun Nooa oli jo bongannut ja ilmaissut esineen. Ansaitusti 20/20 pistettä.

Pudotettu
Pudotettu esine meni tosi hienosti, siinä ei mitään huomautettavaa joten 20/20 pistettä.

Henkilöhaku
Tätä jännitän aina eniten, koska haku ei ole meillä koesuorituksena vielä niin rutinoitunutta enkä luota jotenkin että osataan sitä vielä kunnolla eli siis ohjaajan omaa hermoilua kaikki, koirahan kyllä toimii. Ja niin toimi tälläkin kertaa ja sieltähän nousi sallitun ajan puitteissa kaksi maalimiestä. Pari pistettä lähti, kun toisella näytöllä Nooan oli vaikea pitää rullaa suussa eli 68/70 pistettä. Note to self, osta vähän pidempi rulla.

Tottelevaisuus
Jälleen kerran se pitkä, tylsä seuraamisosio koitui kohtaloksemme. Se on vaan niin tylsä, että Nooa ei oikein jaksa innostua koko touhusta. Tarvii vähän fundeerata mitä sen kanssa tehdään. Se oli arvosanalla tyydyttävä ja ihan ansaitusti olikin noin huono.
Yhtään liikevirhettä Nooa ei tehnyt. Pisteitä lähti vähän sieltä ja täältä pienistä kauneusvirheistä. Loppupisteet 89 pistettä.
Pisteitä yhteensä siis M192 ja tottis 89 = 281 pistettä joka riitti hienosti 1-tulokseen. 

Nooalla on nyt kaksi ykköstulosta EK:sta ja ensi vuonna lähdetään jahtaamaan sitä viimeistä ykköstä joka vaaditaan käyttövalioitumiseen EKsta.




.