Talvea 2019

Talven hiljaiselo jatkuu. Hiukan ollaan tehty Nooan ja Kurpitsan kanssa tokoa ja vähän jotain muuta, siitä sitten lisää myöhemmin, jos siitä jotain meinaa kehkeytyä. Tauko on kyllä tehnyt hyvää pitkän kisakauden jälkeen, ja tuntuu, että ohjaajallakin pieni motivaationkipinä alkaa kyteä. Maastolajeista pidetään tosin ihan mielellään taukoa vielä parisen kuukautta mutta kaikkea muuta kivaa puuhailua tulee toki tehtyä.

Laumassa alkaa näkyä ikääntyminen.
Ikähaarukka kun on siellä senioripuolella niin ihmekös tuo. Manu täyttää parin kuukauden päästä 13-v ja vaikka se peruslenkeillä jaksaakin hyvin mukana niin pidemmillä lenkeillä selkeästi väsähtää. Manu on sairastellut jonkin verran loppuvuodesta, päivystykseen riennettiin pari kertaa, mutta onneksi saatiin tilanne kuriin hyvinkin nopeasti. Toivottavasti se saa jatkossa elää terveen eläkäläisen elämää. Sen veran vanhaksi se on kuitenkin ruvennut, että täytyy asennoitua siihen ettei se välttämättä ole luonamme enää montaa vuotta, jos edes yhtä vuotta...

Allilla oli myös pientä sairastelua tuossa loppuvuodesta. Pelättiin jo pahinta, mutta kun tutkittiin vähän lisää ja sekviteltiin ja lopulta saimme kontrollista terveen paperit. Siellä se teräsmummo porskuttaa menemään, pian 11-v plakkarissa! Alli on tosi hyvässä kunnossa, ei väsy lenkeillä ja muutenkin on yhtä huumorintajuinen ja vauhdikas mutta edelleen niin kiltti itsensä kuin ennenkin. Alli on kyllä ollut tosi terve tyyppi koko elämänsä ja toivottavasti sama jatkuu vanhoilla päivilläänkin.

Roylla alkaa Manun tapaan ikä painaa, ti luulen, että ei niinkään ikä vaan kropan krempat, se ei vaan kestä lähes minkäänlaista käyttöä mitenkään päin. Lenkit vielä menee, mutta sielläkin se on välillä ollut vähän vaisu. Pitänee vähän tarkkailla tilannetta ja katsoa onko tarvetta toimenpiteille tai tarkemmille tutkimuksille kevään aikana.

Juniorit, Nooa & Kurpitsa, viihdyttävät muuta laumaa, en tosin tiedä kokevatko nuo muut niiden juttuja kovinkaan viihdyttävinä, ilmeistä päätellen saanen epäillä. Kurpitsa tosin on suureksi hämmästyksekseni järkevöitynyt ihan hirveästi viimeisen puolen vuoden aikana, onkohan se päättänyt kasvaa aikuiseksi nyt kolmevuotiaana?
Nooan kanssa mietin jo eläkkeelle jäämistä, mutta ehkä me tämä vuosi vielä tehdään hommia, vähän kevyemmällä kuormalla tosin. Nooa täyttää keväällä 8-v että ei sekään enää nuori poika ole, joten ihan järkevää vähän katsoa treenimäärää ja pohtia lajien kuormittavuutta.

Kasvatusrintamalla tälle vuodelle on suunnitteilla pentue. Hiljalleen urosvalintakin alkaa selkeytyä, ehkä... On tässä niin monta mutkaa matkassa ettei ole tosikaan! Vaikeeta hommoo, mutta ehkä me selvitään maaliin. Katsotaan nyt, kuulostellaan ja fiilistellään. Kunhan ne suunnitelmat etenee tavalla tai toisella niin sitten ehkä tämä blogikin alkaa aktivoitua, kun on jotain kerrottavaa.
Jos heimolaisten uutiset ylipäätään kiinnostavat niin kannattaa seurailla meidän Facebook-sivuja, sinne tulee päivityksiä kasvattien tuloksista yms yms. 

 

.