Keväisin tuntuu olevan usein liikkeellä pentukuumetta, niin nytkin ja niin meilläkin!
Meidän pentukuumeemme oli tarkoitus saada huipentuma loppuvuodesta mutta kävi niin ja kävi näin ja nyt pentusuunnitelmat siirretiin jo kesälle. Maura on tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuista, mikä tarkoittaa sitä, että pennut syntyvät arviolta heinäkuun alussa mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat valmiita muuttamaan omiin koteihinsa elokuun puolenvälin jälkeen. Paljon voi sattua ja tapahtua vielä, mutta siksipä näitä kutsutaankin pentusuunnitelmiksi: suunnitellaan ja pyritään toteuttamaan mutta varma ei voi olla mistään.
Seuaavaksi vähän tarinaa pentueen vanhemmista Hempasta ja Maukasta.
Hemp, tuttavallisemmin Hemppa, asuu Itävallassa. Hän on irlantilaista työläisverta ja juuriaan kunnioittaen tekee tänä päivänäkin töitä lammaspaimenena. Häntä voisi luonnehtia nuoreksi ja kiihkeäksi urokseksi, jolla on paimennus verissä. Hempan paimennuskoulutus on vielä kesken, joten tittelirivejä ei ole vielä rehenneltäväksi saakka.
Hemp on iloinen ja avoin uros, jonka häntä heiluu herkeämättä. Hemp tulee toimeen kaikkien kanssa: muiden urosten, muiden eläinten, ihmisten, lasten, perhosten.., siis todella kaikkien kanssa. Hemp on omistajansa sanoin happy-go-lucky-tyylinen tapaus!
Hemp tykkää saalis- ja taisteluleikeistä ja tykkää myös noutaa, eli sillä ei ole herkkä suu siinä mielessä vaan tykkää tarttua asioihin suullaan ja käyttää leukojaan mielellään. Koska se on pääasiassa paimen, tätä puolta ei tulla vahvistamaan vaan sen kanssa keskitytään muihin harrastuskoiralle tarpeellisiin ominaisuuksiin ja niiden kautta toimimiseen.
Lampailla Hamp saattaa välillä kiihtyä mutta se ei jahtaa tai ole aggressiivinen lampaita kohtaan. Se noudattaa hyvin käskyjä ja antaa lampurille työskentelyrauhan silloin kuin ei ole työtehtävissä, tarkoittaen että se ei karkaile jaagaamaan lampaita vaan pitää paikkansa ja odottaa. Hempillä on luontaisesti hyvät flankit ja se pitää hyvin etäisyyttä lampaisiin, ei jää kiinni silmään eikä ole tahmea.
Se pitää päänsä hyvin kasassa ja osaa rauhoittua.
Kuvat ©Marie-Christine Felbermaier & Mathias Körmer
Mutta entäpä pentueen emä, Maura? Maura on kanta-hämäläinen pubiruusu [english rose] jonka suonissa virtaa brittiläisen aatelin sininen veri. Moni Mauran kotikunnassa Tuuloksessa ei tiedäkään, että siellä metsän siimeksessä elelee vaatimattomasti tämä ylväs ja aina tyylikäs jalosukuinen gaselli.
Maura kävi meillä piipahtamassa jokusen päivän kylässä, tutustumassa näihin kulmiin ennen astutusta ja pentujen syntymää. Maura on kovin kiltti koira, konfliktitilanteessa sen taktiikka on väistäminen takavasemmalle eikä todellakaan hyökkäys-on-paras-puolustus. Tämä on peruja Mauran isoisältä Manulta. Maura ei siis ole terävä eikä aggressiivinen.
Maura tulee toimeen hyvin myös meidän lauman kanssa. Vähän sitä pojat välillä jurppii, mutta en ihmettele, meidän pojat osaa olla ihan superraivostuttavia sille päälle sattuessaan.... aika usein ne näyttää sattuvan sille päälle *roll-eye hymiö*.
Huomasin, että Mauralla saattaa mennä hetki päästä sinuiksi jonkun tosi jännittävän asian kanssa, kuten meidän [iholle tunkevat] kissat. Se ei vaan käsitä niitä jostain syystä. Meidän kissat on superkilttejä ja ymmärtäväisiä, joten Maura pääsi tutkailemaan niitä ihan rauhassa, mutta pitää niitä edelleen varsin epäilyttävinä. Maura raukka joutui meillä ollessaan majoittumaan kissojen ja maastonakin kanssa samassa huoneessa, sekös Mauraa ärsytti suunnattomasti. Hän kuitenkin hiljaa tyytyi kohtaloonsa ja otti tilan haltuun. No ei, todellisuudessa kissat sen tilan piti hallussaan, mutta hyvin Maura pärjäsi kuitenkin niiden kanssa lopulta.
Maura on tosi taitava toko-koira ja mitä parasta se työskentelee ihan hiljaa. Povaan Mauralle menestykästä toko-uraa, sillä se on tosi näppärä oppimaan ja niin monen bordercollien tavoin pyrkii tekemään aina oikein.
Jäljellä Maura on luontainen lahjakkuus, se pääsee nopeasti jäljen imuun eikä varmasti hukkaa jälkeä. Maura ilmaisee esineet halukkaasti ja varmasti. Se työskentelee parhaiten jäljellä, kun se saa tehdä itsenäisesti työtä eikä sen työskentelyyn puututa. Povaan Mauralle menestyksestä uraa myös PK puolella! Kuvailisin, että Maura on kevyt koulutettava, se oppii nopeasti ja pienistä vihjeistä, ei tarvitse hakata päätä seinään eikä kiukutella sen kanssa.
Maura palkkautuu sekä namilla, että lelulla. Se on hyvin saalisviettinen ja sen saakin toimimaan hyvin molemmilla palkkausmenetelmillä.
Kaikenkaikkiaan Mauran kanssa elämä on köykästä, se on superhelppo koira arjessa. Harrastuskoirana se on ohjaajanöyrä, hieman pehmeä ja motivoitunut pieni otus, jonka kanssa on mukava olla ja touhuta.
Mauran kuvat ©Sanna Jääskeläinen
Kun lähdimme etsimään Mauralle urosta, halusimme löytää hyvin yksinkertaisesti vain tavallisen bordercollie uroksen jolla olisi hyvät lonkat. Mauran heikoin puoli on sen lonkat C/B, jotka saisivat olla piirun verran paremmat. Koska tämä on Mauran heikkous oli selvä, että uroksella tulisi olla A-lonkat.
Noin muuten halusimme uroksen, joka on perusuros ilman ylilyöntejä luonteen, käytöksen tai ulkomuodon osalta. Halusimme uroksen joka sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin, on sosiaalinen, ei vahvasti dominoiva eikä terävä. Uros jolla on saalisvettiä ja taistelutahtoa sekä periksiantamaton luonne. Ajatuksissa oli ensisijaisesti työlinjaiset urokset, koska halusimme yhdistelmään ripauksen lisää paimennusviettiä, mutta ei mitään jähmäsilmää.
Näistä lähtökohdista me nyt sitten lähdetään sekoittelemaan soppaa, toivoen että saisimme ennenkaikkea terveen pentueen, jossa pennuilla olisi peruspalikat kunnossa myös korvien välissä.
.
Meidän pentukuumeemme oli tarkoitus saada huipentuma loppuvuodesta mutta kävi niin ja kävi näin ja nyt pentusuunnitelmat siirretiin jo kesälle. Maura on tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuista, mikä tarkoittaa sitä, että pennut syntyvät arviolta heinäkuun alussa mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat valmiita muuttamaan omiin koteihinsa elokuun puolenvälin jälkeen. Paljon voi sattua ja tapahtua vielä, mutta siksipä näitä kutsutaankin pentusuunnitelmiksi: suunnitellaan ja pyritään toteuttamaan mutta varma ei voi olla mistään.
Seuaavaksi vähän tarinaa pentueen vanhemmista Hempasta ja Maukasta.
Hemp, tuttavallisemmin Hemppa, asuu Itävallassa. Hän on irlantilaista työläisverta ja juuriaan kunnioittaen tekee tänä päivänäkin töitä lammaspaimenena. Häntä voisi luonnehtia nuoreksi ja kiihkeäksi urokseksi, jolla on paimennus verissä. Hempan paimennuskoulutus on vielä kesken, joten tittelirivejä ei ole vielä rehenneltäväksi saakka.
Hemp on iloinen ja avoin uros, jonka häntä heiluu herkeämättä. Hemp tulee toimeen kaikkien kanssa: muiden urosten, muiden eläinten, ihmisten, lasten, perhosten.., siis todella kaikkien kanssa. Hemp on omistajansa sanoin happy-go-lucky-tyylinen tapaus!
Hemp tykkää saalis- ja taisteluleikeistä ja tykkää myös noutaa, eli sillä ei ole herkkä suu siinä mielessä vaan tykkää tarttua asioihin suullaan ja käyttää leukojaan mielellään. Koska se on pääasiassa paimen, tätä puolta ei tulla vahvistamaan vaan sen kanssa keskitytään muihin harrastuskoiralle tarpeellisiin ominaisuuksiin ja niiden kautta toimimiseen.
Lampailla Hamp saattaa välillä kiihtyä mutta se ei jahtaa tai ole aggressiivinen lampaita kohtaan. Se noudattaa hyvin käskyjä ja antaa lampurille työskentelyrauhan silloin kuin ei ole työtehtävissä, tarkoittaen että se ei karkaile jaagaamaan lampaita vaan pitää paikkansa ja odottaa. Hempillä on luontaisesti hyvät flankit ja se pitää hyvin etäisyyttä lampaisiin, ei jää kiinni silmään eikä ole tahmea.
Se pitää päänsä hyvin kasassa ja osaa rauhoittua.
Kuvat ©Marie-Christine Felbermaier & Mathias Körmer
Mutta entäpä pentueen emä, Maura? Maura on kanta-hämäläinen pubiruusu [english rose] jonka suonissa virtaa brittiläisen aatelin sininen veri. Moni Mauran kotikunnassa Tuuloksessa ei tiedäkään, että siellä metsän siimeksessä elelee vaatimattomasti tämä ylväs ja aina tyylikäs jalosukuinen gaselli.
Maura kävi meillä piipahtamassa jokusen päivän kylässä, tutustumassa näihin kulmiin ennen astutusta ja pentujen syntymää. Maura on kovin kiltti koira, konfliktitilanteessa sen taktiikka on väistäminen takavasemmalle eikä todellakaan hyökkäys-on-paras-puolustus. Tämä on peruja Mauran isoisältä Manulta. Maura ei siis ole terävä eikä aggressiivinen.
Maura tulee toimeen hyvin myös meidän lauman kanssa. Vähän sitä pojat välillä jurppii, mutta en ihmettele, meidän pojat osaa olla ihan superraivostuttavia sille päälle sattuessaan.... aika usein ne näyttää sattuvan sille päälle *roll-eye hymiö*.
Huomasin, että Mauralla saattaa mennä hetki päästä sinuiksi jonkun tosi jännittävän asian kanssa, kuten meidän [iholle tunkevat] kissat. Se ei vaan käsitä niitä jostain syystä. Meidän kissat on superkilttejä ja ymmärtäväisiä, joten Maura pääsi tutkailemaan niitä ihan rauhassa, mutta pitää niitä edelleen varsin epäilyttävinä. Maura raukka joutui meillä ollessaan majoittumaan kissojen ja maastonakin kanssa samassa huoneessa, sekös Mauraa ärsytti suunnattomasti. Hän kuitenkin hiljaa tyytyi kohtaloonsa ja otti tilan haltuun. No ei, todellisuudessa kissat sen tilan piti hallussaan, mutta hyvin Maura pärjäsi kuitenkin niiden kanssa lopulta.
Maura on tosi taitava toko-koira ja mitä parasta se työskentelee ihan hiljaa. Povaan Mauralle menestykästä toko-uraa, sillä se on tosi näppärä oppimaan ja niin monen bordercollien tavoin pyrkii tekemään aina oikein.
Jäljellä Maura on luontainen lahjakkuus, se pääsee nopeasti jäljen imuun eikä varmasti hukkaa jälkeä. Maura ilmaisee esineet halukkaasti ja varmasti. Se työskentelee parhaiten jäljellä, kun se saa tehdä itsenäisesti työtä eikä sen työskentelyyn puututa. Povaan Mauralle menestyksestä uraa myös PK puolella! Kuvailisin, että Maura on kevyt koulutettava, se oppii nopeasti ja pienistä vihjeistä, ei tarvitse hakata päätä seinään eikä kiukutella sen kanssa.
Maura palkkautuu sekä namilla, että lelulla. Se on hyvin saalisviettinen ja sen saakin toimimaan hyvin molemmilla palkkausmenetelmillä.
Kaikenkaikkiaan Mauran kanssa elämä on köykästä, se on superhelppo koira arjessa. Harrastuskoirana se on ohjaajanöyrä, hieman pehmeä ja motivoitunut pieni otus, jonka kanssa on mukava olla ja touhuta.
Mauran kuvat ©Sanna Jääskeläinen
Kun lähdimme etsimään Mauralle urosta, halusimme löytää hyvin yksinkertaisesti vain tavallisen bordercollie uroksen jolla olisi hyvät lonkat. Mauran heikoin puoli on sen lonkat C/B, jotka saisivat olla piirun verran paremmat. Koska tämä on Mauran heikkous oli selvä, että uroksella tulisi olla A-lonkat.
Noin muuten halusimme uroksen, joka on perusuros ilman ylilyöntejä luonteen, käytöksen tai ulkomuodon osalta. Halusimme uroksen joka sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin, on sosiaalinen, ei vahvasti dominoiva eikä terävä. Uros jolla on saalisvettiä ja taistelutahtoa sekä periksiantamaton luonne. Ajatuksissa oli ensisijaisesti työlinjaiset urokset, koska halusimme yhdistelmään ripauksen lisää paimennusviettiä, mutta ei mitään jähmäsilmää.
Näistä lähtökohdista me nyt sitten lähdetään sekoittelemaan soppaa, toivoen että saisimme ennenkaikkea terveen pentueen, jossa pennuilla olisi peruspalikat kunnossa myös korvien välissä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti