199 + 89 = 288 JK3 1-tulos Nooalle

Eilen kävimme Nooan kanssa jälkikokeissa Kyröskoskella. Tänä vuonna on ollut taas tosi vaikea päästä jälkikisoihin, monesti olen jäänyt varasijalle (”paras” taisi olla varasija 17) odottelemaan koepaikkaa ja lienee sanomattakin selvää, että ne koepaikat on jäänyt saamatta. Mutta tämä ei ole purnaus, pelkkä toteamus silä mulle tämä soittoaikatyyli on ihan OK ja onneksi on myös niitä ”tottiksen perusteella maastoon” kokeita mihin pääsee aina, joten ei valittamista.

Meillähän on Nooan kanssa ollut vähän takkuista jäljestys tänä kesänä. Jo ennen Kouvolan kokeita (28.6) huomasin, että jäljestys ei ole ihan sillä tasolla kun pitäisi. Treenit sujui kuitenkin jotakuinkin niin en sen enempää siihen kiinnittänyt huomiota. Kouvolan kokeessa sitten Nooa kadotti jäljen kahdesti ja toisen kerran niin pahasti, että jouduimme keskeyttämään maastossa. Se oli suuri pettymys, en ole joutunut jäljellä keskeyttämään herra ties milloin viimeksi niin se oli aika iso juttu, kun jälkikoira alkaa sekoilla maastossa. Sen jälkeen laitettiin mietintämyssyä päähän ja konsultoin muutamaa jälkikaveria mitä he ehdottelevat miten lähdetään purkamaan tilannetta. Sainkin hyviä vinkkejä, kiitos kamuille vertaistuesta!

Toinen kompastuskivi meille on ollut tänä kesänä esineruutu, siitä on puuttunut semmoista tekemisen meininkiä mitä haluaisin ruudussa olevan. Kokeissa on myös ollut silleen ikävä tilanne, että aina on yksi esine jäänyt ruutuun ajanloppumisen vuoksi, joten arvokkaita pisteitä on menetetty. Tätä ongelmaa pohdittiin myös Dreamoor-leirillä ja todettiin että koira tekee kyllä hyvin töitä, eli lisää treeniä vaan.

Paljon töitä on tehty nyt kesän ajan jäljellä ja paljon on tehty töitä esineruudun osalta myöskin. Keppimotivaatio on Nooalla ollut kunnossa, siinä ei ole ollut probleemaa, mutta jäljen pitäminen ja etenkin kulmien hallinta nousi tänä kesänä haasteeksi. En mene nyt tarkempiin yksityiskohtiin mitä kaikkea kesän aikana koitettiin ja tehtiin mutta erittäin tärkeä osuus molempien sekä jäljen että eskan työstämisessä on ollut motivaatiolla ja asenteella. Motivaation rakentaminen on oma lajinsa ja sitä on tehty ja tehdään edelleen ja nyt alkaa näyttää jo ihan kivalta, vaikka vielä täytyy näihin asioihin kiinnittää huomiota ja niitä vielä treenataenkin ennenkuin lumi tulee maahan.

Tosiaan niin, jälkikokeessa käytiin keskiviikkona. Ensin oli maasto ja meillähän se alkoi niin, että jana oli 40p, Nooa tarkisti takajäljen sitten kääntyi itsenäisesti ja lähti etenemään määrätietoisesti oikeaan suuntaan. Tiesin itsekin, että nyt on menossa takajälkeä kun se ilme oli erilainen kun jäljestäessä, tämä oli hyvä huomio ja täytyy jatkossakin osata lukea koiraa tarkemmin myös janalla. Kaikki kulmat se työskenteli hyvin ja muutenkin se oli todella itsevarma jäljellä. Kepit nousi varmasti ja koska Nooaa on aika helppo lukea niin tiesin aina milloin keppi alkaa olla lähellä, sillä Nooa menee hölmön näköiseksi, sen korvat kääntyy sivuille ja se näyttää ihan hönöltä kun se etsii keppiä. Voi reppanaa! No mutta hienoa työskentelyä! Se mikä on ihaninta, että meillä on ”rytmi”, semmoinen rytmi mikä meillä oli Manun kanssa aina jäljellä. Ah miten turvalliselta tuntuu jäljestää semmoisen koiran kanssa ja nyt me ollaan löydetty se Nooan kanssa! Jäljeltä siis täydet pojot!

Esineruutu jännitti kyllä aika paljon, tietysti sen vuoksi kun se on takunnut ja jännitti tietty sekin onko kova duuni tuottanut vihdoinkin tulosta. Nooa löysi ensimmäisen esineen tosi helposti, ensimmäisellä pistolla. Toisella pistolla katsoin, että se reagoi hajuun mutta se hylkäsi sen (eikä siinä edes ollutkaan esinettä) niin ajattelin, että ehkä se oli joku muu haju. Pistotin sen pari kertaa vielä ja vikalta pistolta takaisin tullessa se löysi sitten lähiesineen. Kolmas löytyi tosi pian lähiesineen jälkeen, taisi olla heti seuraavalla pistolla. Hyvin se teki töitä ja oli fokusoitunut tekemään töitä joten sekä sen esityksen että pisteden vuoksi saa olla tyytyväinen. Pisteitä saatiin 29.

Tottista lähdetiin tekemään jo hämärtyvään iltaan, onneksi oltiin ekassa parissa. En ole ihan varma muistanko pisteet oikein mutta jotakuinkin näin meni arvostelu:

Vapaana seuraaminen: tyydyttävä
- se olikin kaameeta, jälleen kerran. Perhana kun en saa sitä millään kuntoon! Help me!

Liikkeestä istuminen puutteellinen
- jäi seisomaan, TAAS! Grrr.... se johtuu siitä samasta kuin tuo kakka seuraaminen, eli ei ole oikeassa moodissa eikä keskity niin menee käskyt sivu suun.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo : erittäin hyvä

Liikkeestä seisominen ja luoksetulo : erittäin hyvä

Tasamaa nouto: erittäin hyvä

Hyppynouto: erinomainen

Estenouto: erinomainen

Eteenmeno: erittäin hyvä

Paikkamakuu: erinomainen

Pisteitä siis 89 pojoa! Pisteistä jo näkee, että ensimmäinen puolet on meille vaikeaa, toinen puolet eli noudoista eteenpäin menee ihan kivasti. Tosin toissapnä eli kokeita edellisenä iltana (ei kannattaisi!) kävin treenaamassa hypyt niin Nooa tuli A-esteessä hypyn kautta takaisin kahdesti! Eipä ole koskaan ennen sitäkään tehnyt niin olin aika yllättynyt. Hiukan jänskätti tekeekö se sen myös kisoissa mutta huh, onneksi ei tehnyt! Se vaan diggaa siitä hypystä niin paljon niin haluaa mielummin hyppiä. Toi metrin hyppy on semmoinen liike, missä me tehtiin paljon pohjatyötä nimenomaan motivaation kanssa: tehtiin hyppy kivaksi ja hauskaksi liikkeeksi niin se onneksi kantaa hedelmää yhä edelleen. Motivaatiosta se lähtee. No niin, mutta koe oli siis siinä ja hieno tulos 288p 1-tulos. Oli kyllä hienosti järjestetty koekin, että kaikinpuolin kiva koetilaisuus!

Nyt Nooalla on kaikki tulokset kasassa vuoden 2016 PK SM kisoihin Lapualla. Se on sitten ensi vuoden päätähtäin ja mulla on nyt ihanan helpottunut olo kun ei tarvitse kevällä kauheassa kiireessä yrittää saada sitä puuttuvaa ykköstä, jotta pääsee osallistumaan.

Seuraavaksi Nooan kanssa jatkuu vielä maastotreenit, tehdään jälkeä vielä jonkin verran mutta pääasiassa keskitymme esineruutuun ja hakuun. Meillä alkaa pyöriä uusi uljas hakuryhmä nyt lokakuussa ja loppuvuoden plus alkuvuoden ajan tehdään pohjat hakuun sekä laitetaan rullailmaisu kuntoon. Siinä riitää hommaa pienelle pörderlöllielle vähäksi aikaa.

Tottiksen osalta keskitymme lähinnä seuraamiseen ja jääviin, noudot saa jäädä hautumaan talven ajaksi. Noin muuten otetaan tokon liikkeet taas treeniohjelmaan mukaan ja aletaan harjoittelemaan uusia säänntöjä. Kisoihin mennään vasta ensi vuoden puolelle, koska niin kauan kun meillä on pennut talossa emme käy missään suurtapahtumissa hakemassa kennelyskää tai muuta vastaavaa mistä voisi olla vaaraa pennuille, kilpaileminen tulee vasta kakkosena.

.